Negapäivä

Lauantaisen täydellisen päivän jälkeen, sunnuntai oli täydellisen vastakohta. Mä olin niin lapsellisen negatiivinen, kaikesta löytyi valittamisen aihetta. Ja tää setti alkoi heti aamusta ja jatkui siihen, kun menin nukkumaan. Koko valitusrupeaman aloitti työvuorojen ihmettelyja päättyi paskan tyynyn haukkumiseen. Näköjään paratiisissakin voi olla kaikki päin persettä 😀 Voi näitä mun kanssa eläjiä, kun he joutuivat sen kaiken ryöpytyksen kohteeksi. Toki tätä helpotti se, että muillakin taisi olla huono päivä kun tämä kurjuus hetkittäin maksimoitui! Sunnuntai surkeutta 😀  

      ainoa hyvä puoli siinä päivässä oli, että me löydettiin ekat jäljet. Vaikkakaan se ei ollut pesä, mutta nyt tiedetään kauden alkaneen.  

  Positiivinen yllätys oli myös tässä muovia rakastavassa maassa kätevät kasaan rusennettavat pullot, melkein yhtä rentouttavaa kuin kuplamuovin poksuttelu! 

Tänään mulla siis on eka yövuoro. Jännäää! Kuulemma biitsillä on makeeta, kun voi nähdä hullun tähtitaivaan ja linnunradan. Muutenkin yövuorot on maagisia, kun odottelee näitä mystisiä olentoja aaltojen seasta. Tämä maanantai siis on hyvä maanantai!! 🙂 

 

Kattoterassiaamupala, naaam!  

Landelta isolle kirkolle

Eihän ne kilpparit nyt kuitenkaan ihan niin nopeesti tuleet kuitenkaan! Vielä siis saa naatiskella ihan chillistä menosta. Kuten otsikkin sanoo niin ollaan vietetty melkosesti aikaa kaupungissa, eilen Argostoli ja tänään Skala. Ja niin melkosesti, hah. Mä oon tässä pari päivää tuumaillut, että nopeesti sitä tottuu sellaiseen landeiluun. Sitä tottuu nopesti siihen, että ihmisiä on todella vähän ympärillä. Ja kun pääsee ihmisten ilmoille niin ihmiset tuntuu kovin ihmeellisistä ja kaikki ihmiset näyttää niin super hyviltä. Kahvilat ja pubit oikein huutaa sun nimeä kaupungeissa. Eli siis mun pointtina tais olla se, että nyt kiinnittää paljon enemmän huomiota niihin kaupungin arkisiin puoliin. Ja nauttii niistä jotenkin kärjistetyn paljon 😀 Tää Kreikka saattaa kasvattaa musta melkosen landespeden!

  
Tänään mulla on ollut paras päivä hetkeen. Koko päivä rannalla! Täydellistä! Viiden tähden hotellin edessä rantatuoleilla. Hotellin herkut käytössä, tai ainakin vessa ja baari. Snorklausta. Aaaa, ja löytönä super halpa minimarket. Katelioksessa ne haluaa ryöstää meidät hinnoillaan.

   
 

Työniloa

Eilinen ilta venähti pitkäksi kylällä paikallisten kanssa keskutellen. Viiden tunnin yöunilla oli kiva lähteä suuntaamaan kohteeseen lähes tuntematon. Meillä oli siis tiedossa aamupartiointi rannalla, jolla partioitiin vasta toista kertaa.

Aamuvarhaisella me suunnatiin odottan bussia, jonka tarkasta saapumisajasta ei ollut tietoa. Kello 5.55 epämääräinen se bussi tulee jossain vaiheessa tuntui jokseenkin epäilyttävältä. Mutta bussi tuli kyllä ja bussi oli tähän saareen nähden melkoinen limusiini. Kuski myös jätti meidät aivan biitsille suoraan kulkevan tien eteen. Ilman mitään näkyvää pysäkkiä. Täällä bussipysäkki taitaa olla aika lavea määre.  

  Rannalle piti kulke puoli tuntia jyrkkään alamäkeen. Biitsi oli kuitenkin mahtavuus kaikkinensa. Pieni biitsi, rauhallista ja kaunista vaan! Sielu taas lepäsi.   

   Ylämäkeen ei tarvinnut onneksi kiivetä kun yksi ystävällinen britti antoi meille kyydin ylös. Jonka jälkeen liftattiin työpäivän päätteeksi kotiin.  

  Päivä päättyikin yöpartioharjoittelu uusintaan, joka tällä kertaa päättyi täydelliseen suoritukseen! Nyt saa turtlet saapua! Ja saapuukin jo ehkä jo tänä yönä kun vastapäisellä saarella oli jo löytynyt pesä 🙂

  

Arki ja rutiinit

On se vaan myönnettävä, että vaikka kuinka sitä kiroaa kotona Suomessa arkea ja niitä rutiineja. Ja toivoo, että elämä olisi astetta jännityävämpää niin on se vaan mukava kun niitä rytmejä alkaa pikku hiljaa löytyä uudenlaisissa olosuhteissa. Ja sellasiten löytyminen tällaisessa välimeren dooooooontwooooorrrryyy kulttuurissa se meinaan tovin työläämpää. Suomidaamit laitettu koville 🙂

Tällä hetkellä mun arkea on todella aikaiset aamuherätykset, todella pitkät kävelyt kohteesta toiseen, työt,aurinkorasvalla lutraaminen joka välissä, syöminen jatkuvasti (mulla on täällä koko ajan nälkä), siesta, urheilu, iltaopetus, dataaminen sekä nukkuminen. Ja mistä mun siesta koostuu, nukkumisesta, höpöttelystä, arskan palvonnasta sekä syömisestä. Täytyy sanoa, että tää on chilliä menoa verrattuna aikaisempaan settiin. Tässä menossa on jotain kotiin vietäväksi.  

Ympäristökeskuksen kunnostamista.

       

Onneksi saatiin menopelit.. Toki kaksi kuudelle hengelle. Kps! 

Eilen meillä oli ensimmäinen yöpartioharjoittelu ja täytyy sanoa, että se meni niin käteen kun vaan joku asia voi mennä. Tarkoituksena oli siis löytää tekaistut jäljet. Jos en ole vielä kertonut niin meidän tarkoituksena on yöllä bongata kilppari tai sen jäljet ja sen jäljeen kirjata ylös kaikki, mitä voi nähdä sen tekevän ja sitten kulpparin koko, tunnistettavat ominaisuudet ja jne. Eli me siis seurataan kilpparia, kirjataan ylös milloin se tuli merestä maalle, moneltako teki harjoituspesiä (body pittiä), moneltako aloitti munimisen, montako munaa hän munii ja tietenkin hänen koko ja moneltako lähti takaisin mereen. Ja kaikki tää tarttee tehdä pimeässä niin pimeässä että huuh. No joo, eli me ryömitään hiekassa ja kuiskitaan ja koitetaan olla häiritsemättä turtlea. Eilen ei keneltäkään onnistunut lähes mikään. Oli siinä meidän pomolla ihmeteltävää kun tuotoksena ei saatu mitään aikaiseksi. 😀 tästä ei ole suunta kuin ylöspäin! 

 

Normipäivä toimistolla 😀  

 

Harjoittelua ja feikkijälkiä!

Ihanaa sunnuntaita!

Eilen mulla oli ensimmäinen vapaapäivä, jonka mä vietin saaren pääkaupungissa Argostolissa. Aivan huikea pieni kaupunki, rauhallinen fiilis, mutta silti paljon tekemistä ja katteltavaa! Mahtavan näköisiä pieniä tavallaan pubeja! Ja ihanan paljon ihmisiä, täällä Katelioksessa niitä todellakin näkee vähemmän!

 Elämäni ekaa kertaa myös liftasin (Äiti, älä nosta verenpaineita), tosi kätsy tapa päästä paikasta toiseen! Ihmiset on niin ystävällisiä ja innokkaita tarjoamaan kyytejä! Samalla se on hyvä tapa tutustua näihin kyläläisiinkin! Tosiaan täällä bussit ei kulje vloppuisin lainkaan. Paluumatka olikin todellinen amazing race toisten tyyppien kanssa, jotka liftailivat myös Kateliokseen.Tottahan toki siinä piti ottaa henkinen kisa 😉 Kauhean montaa autoa ei näykyny menevän meidän kylän poikki, joten nämä tytöt oli etulyönti asemassa kun he tulivat meidän jäljestä. Lopulta päästiin kaikkien kauppakassien kanssa kotiin suuren naurun saattelemana, kun viimeisenä kyytinä meillä oli meidän ihana isäntämme Kostas! 

   
    Argostolissa me nähtiin myös ensimmäiset kilpikonnat! Jeeeiii!! Hurjan kokoisia ne on todella! Mutta uskomattoman komeita otuksia! Ja Argostoli onkin ainoa paikka missä me nähdään kilppareita päivän valossa, jos ei oteta lukuun niitä poikasia, jotka tulevat sitten elo-syyskuussa.

  
Eilinen vapaapäivä tuli niin tarpeeseen. Ensimmäinen viikko on ollut niin täynnä kaikkea uutta ja jännittävää, että aikatauluton rentoutuminen uudessa kaupungissa latasi mun akkuja. Sillä energialla voikin rakentaa hyvän sunnuntain! Mä vietän tämän päivän niin, että nautiskelin auringon noususta täällä meren rannalla eväiden saattelemana. Kuuntelin aaltoja. Tunnustelin hiekkaa varpaissa. Tänään on todella aurinkoinen päivä, polttava sellainn! Nyt vietän siestan tunteella ja hartaasti! Nautin päikkäreiden jälkeen suuren lounaan!Mukavaa sunnuntaita myös teillekin! Terkut! Ja ikävä on jo teitä ❤   

 

Perehdytys

Toisinaan tämä kaikki täällä on tuntunut todella sellaiselta, ettei tässä ole päätä eikä häntää. Me vähän tehdään jotain tuolla ja vähän siellä ja sitten taas ihmetellään tovi, että mitä tehtiinkään. Mutta nyt on alkanut näyttää siltä, että tässä touhussa taitaa ollakin punainen lanka. Ollaan pääsemässä siihen kuuluisaan ytimeen kiinni.

Eilen meille alkoi yöpartionnin perehdytys eli me bongataan pesimään tulevia naaras kilppareita. Tavotteena olisi, että mä pystyttäisiin seuraamaan ja kirjaamaan kaikki pesintään kuuluvat liikkeet alkaen merestä ilmestymisestä jatkuen aina sitten mereen palaamiseen. Siinä välissä me tutkitaan kilpikonna, puhdistetaan se mahdollisista roskista, me mitataan sen koko ja arvioidaan kuinka monta munaa se laskee pesäänsä. Eli mä pääsen seuraamaan sellaista hitokseen erikoista olentoa todella läheltä tai siis mä pääsen koskemaan siihen myös tietenkin! Jukranpujut kun tuntuu jännältä! Mä myös pääsen merkkaamaan merkkaamattomia kilppareita, hullua!! 

Kilpparit alkaa tuntua entistä jännemmältä koko ajan! Tulispa ne jo pian!! 

  
Tässä me saadaan koulutusta meidän ympäristökeskuksella kilppareista. Kilpparit voi kasvaa jopa kaksi metriseksi, suurin caretta mikä täällä on nähty oli 180cm. Aikamoisia jötiköitä nuo on!

Pikkulauantai

  
Tänään tihkaisi herätä kyllä enemmän kuin minään muuna aamuna. Alkaa ilmeisesti siis arki astua tähän taloon. Viimeiset unihiekat tuli kuitenkin hierottua pois silmistä kun yllättäen meitä tuli aamusella vastaan hevonen, hän oli ilmeisesti päättänyt lähteä nauttimaan vapaudesta. Iltapäivällä muut tyypit kertoivat että hevonen oli laitettu kiinni bussipysäkkiin, jonka jälkeen me vielä bongasimme, että omistaja ns. talutti heppaansa kotio autolla. Siitä olisin halunnut kuvan Only in Greece 😀 

  
Biitsillä ei ollut merkkejäkään kilppareista. Turistit alkavat tosin olla niistä todella kiinnostuneita. Suurin hulabaloo oli kaivaa hiekasta pois rekanrengas. Stna siinä riitti homma! Kaksi mimmiä voitti kuitenkin sen urakan 😀

   
 Loppupäivän otinkin ihan chillisti vaan.  Mä alan päästä taas päikkäreiden makuun. Illalla me saatiin myös meidän ensimmäiset työvuorot, ne tekivät vaikutuksen sekavuudellaan. Kaksi päivää eteenpäin vuoroja ja yhdelle ihmiselle merkattu vapaapäivä, ihana epäjärjestelmällisyyden kulttuuri! 

Illalla me myös vietettiin mun huonekaverin synttäreitä. Kreikkalainen illallinen kattoterassilla, maisemana vuoristo ja meri auringonlaskun aikaan. Melkoisen upeeta! Lasi tai kaksi viiniä ja naurua! Sen saattelemana onkin hyvä mennä nukkumaan, jotta jaksaa taas heräillä!  

On maailmassa monta niin ihmeellistä asiaa..

Tää kunnolla maalla eläminen antaa ihan uudenlaisia vivahteita arkeen. Suurimpia tunteiden herättäjiä täällä on ollut eläimet. Vuoden takainen meksikon liskodisko karaisti mut siihen että nämä mini sisiliskot vaikuttaa jopa ihan söpöiltä. Eikä ne hämähäkitkään tai muut öttimöntiäiset oo enää ihan karvimmasta päästä, koska mä olen löytänyt uuden eläinlajin, mikä on supersuper pelottava. Sammakot. Täällä eilisen myrskyn jälkeen oli teillä aivan karmivan suuria sammakoita, ihan jäätäviä möllyköitä!! Uuuh!! Sammakoiden yö on uusi liskojen yö!! Laittaisin kuvaa mutta mä keskityin tällä kertaa enemmän itseni suojeluun kuin siihen kuvaamiseen.

Mutta mun arkeen kuuluu täällä muita söpöjä eläimiä kuten kanoja ja kukkoja. Kauppamatkalla voi nähdä lampaan tapaisia elukoita. Ankkoja on meidän toimiston pihalla, kuten myös niitä vuohia. Maailman söpöimpiä kissoja on, kuten kreikkalaiseen imagoon kuuluu.

       

   Kilpparit ei vielä kuulu arkeen, pai ympäristökoululla oleva muumiokilppari. Tänään me siivoiltiin loppuun tuo koulu, joten se on valmiina turisteille. Tänään me alotettiin myös kreikan kielen opiskelu ja täytyy myöntää ettei musta kreikankielen taitajaa tule 😀 tavotteena oppia aakkoset 😉

Jassu jassu!

Myrskypäivä paratiisissa

Paratiisisaarella viikko alkoi taas aikaisin aamusta. Suuntasimme aamusta biitsille tarkkailemaan ovatko kilpparit saapuneet, mutta ei vielä. Kaikkinensa biitsikävelyä meillä on 3,5km, joka hiekkapauuden lisäksi sisältää hieman kalliomaastoakin. Ennen tätä me sotketaan n. 2,5km biitsille kukkukoiden juurelta. I❤️kävely.

Käytiin tänään myös vilkaisemassa meidän ympäristökoulu, jossa me sitten pidämme esityksiä caretta caretta kilpikonnista. Hieno paikka! Tän jälkeen suunnattiinkin kaupan kautta kotiin juuri ennen sadetta. Sen jälkeen onkin ukostanut ainakin pari tuntia, kun ei se ukkonen ilmeisesti tuon meren ja vuorten takia pääse mihinkään. Tää myrsky yllätti aivan kunnon rakeillakin! Yöllä olis tarkoitus lähteä vielä harjoittelemaan partiointia rannalle. Onneksi mä olen päässyt tämän siestan viettämisen makuun, jotta jaksaa sitten valvoa 😉  

 
Duunimaisemia sekä fiilistä. Roskien raahaaminen on muuten melkosta hommaa. Hauskaa toki, yllättävää kyllä! 😀

   
  

   

Ja loppuun lisäilen vähän fiilistelyjä reissulta: 

Tolla tavaramäärällä reissaaminen on jännää 😀   
Illan vietto naapurikylässä Skalassa! Matkalla taksikuski selkeästi näki meissä vaimomatskya hänen pojalleen sekä sisaren pojalle 😀 tarjolla olis ollut   Myös takapihalle kesähoidokiksi hepat Jimmy ja Mike.

  

Lenkkimaisemia.

 
  

Lähiappelsiineja suoraan puusta. Appelsiinipuun lehdet tuoksuu aivan samalle kun appelsiini. Mun maailma avartui! Toi itse appelsiinin maku sai naaman irvistykseen. Ehkä ne maassa olevat onkin kypsiä?

   

 

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille, mutta just erityisesti Mun äidille!

Tää kirjottelu on omistettu täysin mun äidille ♡ Terkut täältä Kykeonin (mun kodin nimi) kattoterassilta! Kiitos, että jaksoit kuunnella mun sekoilua matkajärjestelyjen aikana! 😀

image
Eilen meillä alkoi kunnolla työt. Herätys oli ennen kukkoja 5.15 ja biitsille kerettiin jo klo 7. Meidän kämppä on muutaman kilometrin päästä rannasta. Tästä alkoi sitten parin päivän rojekti. Se Aloitettiin merkkaamalla reitti, joka me sitten tallustetaan rannalle. Sen jälkeen merkattiin muutama kilometri biitsiä, jotta osataan sitten pesinnän aikana paikantaa pesät. Merkkaus siis tarkoittaa, että aina 15m välein luontoon, johonkin mahdolliseen objektiin, esim. Useimmiten piikkipensas, laitettiin merkki, jossa on juokseva numero. Homma oli jokseenkin välimerrelliseen tapaan haastavasti organisoitu, 4 tyyppiä väsäs merkkejä ja kaks merkkas. Merkkausvälit laskettiin tietenkin tarksti askelmitalla. Lopulta homma luisti ihan hyvin! Samaa hommaa me jatkettiin myös tänään, mutta lisänä oli rannan siivousta eli roskien keruuta. Niitten roskasäkkien roudaaminen onkin biitsillä onkin sitten ihan toinen juttu, ei tarvi salille lähteä jalkareeniä suorittamaan. Tänään koin myös aika hajottavan hetken nälkäkiukussani kun yritin raahata lähes itseni kokoista säkkiä melkein keskipöivän kuumudessa. Eikä se ehkä niinkään, vaan se lähes 1h kotimatka keskipäivän poltteessa. Uulalaa, tuli kirottua moni asia koneen kertaan. Päivä meillä päättyy siis jo ennen klo 11, jotta keretään paahteesta pois. Aurinko tekee sen ettei päivällä väsytä lainkaan vaikka herätys on silloin hitokseen ajoissa.

image

image

image

Eilen saatiin myös paljon uutta infoa kilppareista. Nähtiin jopa yksi kilppari, mikä oli tosin kuollut. Kiva alku tälle kilppari uralle 😀 Kefallion saarella on ollut nyt poikkeukselisen lämminta, joten kilpparit tulee pesimään tänä vuonna tänne tod.näk aikaisemmin. Kautta aikain ensimmäiset kilpparit on nähty täällä 19.5, saas nähdä siis tuleeko tästä historiallinen vuosi ensi havaintojen suhteen.

image

Kävin Lian kanssa vähän juoksentelemassakin,  tarkoituksena oli hakea hänen rannalle unohtuneet kengät. Kengät jäi tosin tsekkaamatta, koska täällä mäkisessä maastossa pikku matka hölkätenkin vie aikaa. Toki tähän vaikutti myös erittäin väärä reittivalinta, jonka jälkeen oli pakko juosta kilpaa yötä vastaan. Me voitettiin 1-0 alamäki voittoisen kotimatkan ansioista. Täytyy myöntää, että Hämeenlinnan rantareitti joutuu luopumaan ykkösijasta lenkkimaisemien suhteen 😀 

  Nyt sitten voi sunnuntaipäivää viettääkin vain chillaten auringossa rusketusta hommaten. Jalat on niin paskana, ettei näillä kävellä kun jääkaapille.