Syvällisiä aatteita kilppareiden lomassa

Kalispera Suomi! 

Kilpparimuijan elämä on ollut hyvin kilppari vähäistä viime aikoina. Yövuoroissa ei ole mun kohdalla tapahtunut mitään muuta kuin false crawleja eli kilpparin jälkiä ilman pesää. Muiden yössä on toki pitönyt kiireitä, yhtenäkin yönä oli ollut kahdeksan kilpparia kyläilemässä joista kolme oli tehnyt pesän. Mä puolestani pääsin siirtämään yhden pesän kun kilppari oli tehnyt pesän liian lähelle merta. Joskus ne saattaa tehdä niin, jos esim. Niillä on hirveä kiire tai jos rannassa on liian suuri nousu, mikä väsyttää ne jo liiaksi. 

Se pesän siirtäminen oli kyllä mielenkiintoista. Me etsittiin ja kaivettiin auki oikea pesä. Sen jälkeen kaivettiin uusi pesä ja ladattiin kaikki n. 80 munaa sinne. Ne kilpparin munat on sellasia pehmeitä pingis pallon kokoisia. Ja me muutettiin niiden sukupuolta vaihtamalla sisimmät ulkopuolelle ja toisin päin. Kilppareiden sukupuoli määrittyy niiden lämpötilasta eli chicks are hot ja guys are cool. Nyt mä menen ensi yöksi taas tarpomaan rantaa ja mä toivon todellakin kilppareita!! 

Kilpparimuijan elämään on myös kuulunut reissaamista ympäri saarta, mä kövin valloittamassa saarelta Lixourin kylän. Kiva pikku kylä. Se oli sellainen laatu-aikaa itselle reissu ja olikin kiva reissata itekseen. Seuraavaksi suunnattiinkin roadtripille saaren toiselle puolelle liftaten. Sinne mun sydän jäikin siellä oli niin ihanan vihreetä ja raikasta. Mä ihmettelen vaan miten vuorten pohjois puolella voikin olla niin erilaista kuin täällä. Ja tämä ei ole edes suuri saari. Sami-kylä oli niin söpö!!!

    

 Viime päivät mä olen myös paljon miettinyt sitä, että mitä tää kokemus mulle antaa. Tää ei pelkästään ole työtä ja kilppareita. Ei tää oikeastaan ole kreikkalaista kulttuuriakaan. Vaan mulle tää on paluuta kaupunkilaistumisesta ihan tavalliseen maalaiseen elämään.  Peset pyykit käsin. Seuraat kuinka nää ihmiset täällä väsää kaiken itse. Kasvattaa puutarhassaan sellaisia hedelmiä, joita ite oon nähny vaan kaupassa. Syöt manteleita suoraan puusta, väsäilet hilloa hotsku isännän hedelmistä. Syöt tuoretta viikunaa suoraan puusta. Kuulostaa ehkä tyhmältä, mutta näissä hetkissä sitä itse pysähtyy pohtimaan oman Suomen elämän suhdetta tähän hetkeen. Mä olen elänyt aika pitkään sellaisessa kulutuskuplassa. 

Toi on varmaan aika sekavaa luettavaa, mutta se on itsellekin vaikea pukea sanoiksi. Ehkä sen voi kiteyttää siihen, että mä olen löytänyt sisältäni sen piilossa olleen pienen Tarinmaalaisen maalaistytön. 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s