Taidot käyttöön

Viime yönä se sitten tapahtui. Mä näin kilpikonnan pesinnän kaikkinensa! Mahtavuutta. Siinä eläimessä on niin suurta mystiikkaa, että mä en voi toistaa sitä tarpeeksi. 

Eilen mä siis jouduin tai pääsin ylläriyövuoroon. Ja onneksi pääsin, koska pääsin todistamaan tuollaista kauneutta. Eli me mun työparin kanssa nähtiin vähän kolmen jälkeen jäljet biitsillä. Me oltiin kummatkin aivan heti varmoja, että nyt meillä on kilppari, joka on tuolla ylhäällä ja joka toivottavasti on tekemässä pesää. Mun työpari oli johtamassa tätä kävelyä ja hän lähti hiljaa ryömien lähestymään kilpparia. Hän antoi mulla taskarilla merkin, että hän pesii. Mä kävin noutamassa meidän työvälineet ja lähdin ryömimään kissan tavoin kohti kilpparia. Mulla oli mukana sellanen metrinen kaliiberi ja reppu. Niitä hiljaa roudatessa mä kerkesin ajattelemaan, että nyt ei oikeestaan ole mitään hajua, että mitä teen mutta mennään nyt kun alotettiin. Mä pääsin kuin pääsinkin kaikkien niiden tavaroiden kanssa sen kilpparin luo aivan hiiren hiljaa. Sillä välin työpari oli kaivanut aukon, jotta me pystyttiin laskemaan kuinka monta munaa hän tekee sinne eggchamberiin. Tämä kilppari oli siinä niin rauhaksiin. Hän oli upeaa katsottavaa. Siinä me sitten oltiin, uhanalainen merikilppari, kirkas tähtitaivas, välimeri ja me tunkelijat. Oli todella etuoikeutettu olo olla siinä, ihailla hänen toimiaan ja kuunnella sitä puuhastelua. 

Mä en olisi uskonut, että niillä räpylöillä saa aikaiseksi kauhean tarkkaa työtä mutta kyllä vain saa. Hän oli rakentanut täysin pyöreän eggchamberin ja tasan tarkkaan täysin mitoitetuna sille määrälle munia, mitä juurin hän aikoo munia. Ja sen täyttäminen oli toinen ihmeellisyys. Niin tarkasti hän alkoi sitä täyttää takaräpylöillä ja tamppaamaan, jotta siitä tulisi mahdollisimman tiivis. Hän myös lopulta tekee camouflagin eli peittä ja piilottaa pesän. Siinä touhussa kestija sai varoa silmiä, hän heitteli hiekkaa kuin viimeistää päivää aina tovin syvää hengähtäen. Lopulta hän suuntaai rauhaksiin huomiosta nauttien takaisin meren syvyyksiin. Ja jätti meidän van pölmistyneenä ihmettelemään koko touhun hullunkurisuutta ja kauneutta. 

ja tuo tapaus ei ollut se johon viime yönä törmäsin. Mä unohdin kamerani aivan johonkin muualle kuin sinne missä sen piti olla. Seuraavalla kerralla mä kuvaan koko tapahtuman!  

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s