Mun elämä alkoi täällä Kreikassa kuukausi sitten niin, että medän pomo piti hirveätä älämölöä kilppareiden saapumisesta. Todellisuudessa niiden pesintä alkaa vasta nytten pikku hiljaa. Hössötystä kerrassaan. Meneeköhän tämä myös niin kultuurille ominaisiin piirteisiin? Mulla on vähän sellainen fiilis että tänä vuonna ei edes tule ihan hirveästi pesiä, tai ainakaan ei ennätyksiä rikota. Musta on tullut kilpikonna kuisjaaja 😉
Joka tapauksessa, mä pääsin toissa yönä taas tosi toimiin, kun kilppari oli päättänyt tulla pesimään. Harmi vaan, että tämä caretta caretta valitsi paikakseen niin kivikkoisen paikan, ettei sinne mitään munia voinut laskea. Me tultiin juuri paikalle kun se oli todennut tämän ja hän päätti lähteä kohti merta. Tällä kertaa me saatiin sellainen 59cmx70cm kilppari käännettyä ja kun hänellä ei ollut mitään merkkiä niin mä pääsin merkkaamaan sellaisella tongin tapaisella välineellä. Oli helvetin jännittävää touhua. Ikinä tehnytkään mitään sellasta ja toka kerta kun edes koskee kilpikonnaan. Mutta mun eka tägäys meni erittäin hyvin ja nyt meressä seikkailee yksilö K1445, joka on kilpparimuijan esikoinen. Cool! Tää tapaus oli siihen ekaa jytkyyn verrattuna virkeempi ja nopeempi. Meinasin saada jopa pataani sen räpylästä kun hän ei oikein tykännyt olla selällään. Täytyy mainita se asia, että kilpikonnan kääntäminen ei ole haitaksi sille eläimelle mitenkään, vaikka se kuulostaakin hurjalta.
Nyt mä vahvasti harkitsen yövuorojen lisäämistä, koska noiden kilpparidaamien toiminta on niin mahtavan salamyhkäistä ja taitavaa. Ja toki mä haluan päästä käyttämään mun uusia taitoja aivan käytännössä!
kilpparimuija 