Kilpparielämää

Tämä meidän ensimmäinen kilppari on koittanut epäonnekkaasti viikon päivät täällä Katelioksen biitseillä. Tämä mysteerinen otus on vaan valinnut väärät biitsit. Onneksi se nyt viimein onnistui toiminnassaan. Meillä oli siis ensimmäinen pesä viime yönä, harmikseni mä en päässyt sitä kilpikonnaa seuraamaan, mutta mä pääsin piilottaan pesän. Kivaa sekin oli, etenkin kun pääsi harjaannuttamaan opittua ihan oikeasti. Opetin myös meidän tulokkaan tähän taitoon! Hän oli yksi helpoimmista opetettavista, jota mulla on koskaan ollut. Kiva ranskalainen!   

  

Eka pesä. Massiiviset jäljet.

Meidän pomokin oli hirmu iloinen, kun vihdoin saatiin ensimmäinen pesä ja etenkin, kun se oli tältä kuuluisalta nro 1447 kilpparilta. Meidän pomo on 61v daami ja hän oli ensimmäiseksi kertonut tästä pesästä 93v äidilleen. 😀  itse olisin varmaan tehnyt aivan samoin! Joka tapauksessa, toivottavasti nyt alkaisi kilpparikausi että pääsis oikeasti näkemään niitä! Muuten mun vastuulle laitetaan meidän ympäristökeskuksen hoitaminen ja turismipuolen kehittäminen. Välillä nuo turistit saattaa olla aika apinoita mitä tulee suhteessa kilpikonniin ja niiden raihotettuun pesimiseen.

Valtakunnassa muuten kaikki mainiosti. Meidän suomiryhmä alkaa tällä haavaa olla kasassa kahdeksalla ihmisellä. Mahtava meno ja huikeita tyyppejä. Työtaakkaakin on meiltävään kevennetty, kun porukka alkoi väsymään. Nyt alkaa tämä tahti tuntumaan sellaiselta kuin sen pitää olla.   

  

Katelios madness. Dyynit vaikyttaa ihmiseen. 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s